Hengitys, tauko, hengitys, tauko, sukellus veden alle, hiljaisuus. Korvissa vain oman hengityksen ääni.
Vedenalainen maailma on Emma Rantalaiselle se kaunein ja rauhallisin.
– Siellä on vain hiljaisuus – vain minä ja meri. Kun sukellan, saan kaiken muun suljettua pois. Ei ole mitään muuta kuin se hetki veden alla. Elämässä kaikki tapahtuu nopeasti, mutta veden alla aika menee hitaammin – tuntuu kuin katsoisi hidastettua elokuvaa, Emma sanoo.
Emmalla on takanaan Roatánin saarella Hondurasissa pidetyt vapaasukelluksen MM-kisat. Heinä- ja elokuu menivät pitkälti Roatánilla ja Bahamalla harjoitellessa.
– Harjoitteluun pitää löytää paikka, missä vesi on mahdollisimman lämmintä, eikä ole kovaa tuulta tai virtauksia. Bahamalla on 20 metrin päässä rannasta Blue Hole: 200 metriä syvä aukko, jossa ei ole koskaan virtauksia.
Vapaasukeltaminen on sukeltamista ilman laitteita. Normaalisti ihminen hengittää noin neljän sekunnin välein. Pinnan alla ollaan minuutteja hengittämättä.
– Aika riippuu ihmisestä. Jotkut sukeltavat mielellään hitaammin, koska se kuluttaa vähemmän happea, mutta minun rytmini on aika nopea. Menen monoräpylällä 50 metriin yleensä minuutissa ja 20 sekunnissa. Jotkut käyttävät siihen kaksi minuuttia. Ajalla ei tässä lajissa ole merkitystä.
MM-kisat olivat Emman ensimmäiset. Aikaisemmin hän on kilpaillut Espanjassa kansallisella tasolla. Vapaasukelluksessa kilpaillaan neljässä eri lajissa: monoräpylä, stereoräpylä, köysiavusteinen sukellus ja ilman räpylöitä. Kolmessa viimeksi mainitussa lajissa Emma teki kisoissa Suomen ennätyksen. Hänen paras suorituksensa oli sukelluksessa ilman räpylöitä, jossa hän sijoittui kahdenneksitoista. Sarjassa oli 105 osallistujaa 38 maasta.
– Olen vielä kaukana mitalisijoista, mutta olen tyytyväinen, sillä ilman räpylöitä sukeltaminen on rankin laji ja sanoisin, että meitä kaikkia pelottaa aina ennen suoritusta.
The sea, once it casts its spell, holds one in its net of wonder forever.
Jacques Cousteau
Ilma-akrobatiaa risteilyaluksilla
Ensi vuoden alussa Emma viettää kuusi kuukautta merellä, mutta tällä kertaa veden pinnalla – risteilyaluksella leipätyössään ilma-akrobaattina.
– Vapaasukellus on niin uusi laji, että on vaikeaa löytää sponsoreita. Rahoitan sukeltamista ilma-akrobaatin töillä. Olen jo vuosia tehnyt töitä isoissa risteilylaivoissa muun muassa Välimerellä ja Karibialla. Olen työskennellyt sekä freelancerina että osana sirkusta. Opiskeluaikana tein töitä myös tanssijana ja esiinnyin musikaaleissa ja tv-ohjelmissa, Emma kertoo.
Työ show-maailmassa on ollut antoisaa.
– Olen päässyt matkustamaan ympäri maailmaa. Euroopan lisäksi olen tehnyt töitä muun muassa Alaskassa, Havaijilla, Ranskan Polynesiassa ja Australiassa. Yksi ikimuistoisimmista työkeikoista oli, kun esiinnyin Intian New Delhissä kolmen päivän häissä, joissa yhteen esitykseen oli palkattu 40 akrobaattia eri puolilta maailmaa.
Hyvinvointi edellä
Fuengirolassa asuva Emma oli viisivuotias muuttaessaan äitinsä ja veljensä kanssa Espanjaan. Perhe oli viettänyt aikaisemmin sapattivuoden Marbellassa, minkä jälkeen pysyvä paluu Suomeen ei tuntunut enää luontevalta. Emma on täysin kolmekielinen, sillä hän on käynyt sekä espanjalaista että englantilaista koulua ja kotona puhutaan suomea.
Hän opiskeli yliopistossa mainontaa ja PR:ää sekä myöhemmin muotisuunnittelua ja stailausta. Oma intohimo löytyi kuitenkin hyvinvoinnin alueelta, ravinto-opin ja liikunnan opinnoista.
– Teen pienimuotoisesti töitä hyvinvointivalmentajana oman yritykseni kautta. Yritän auttaa ihmisiä elämään terveellisemmin. Olen tottunut siihen, että itselläni on aina hyvä ja energinen olo, ja tykkään syödä terveellisesti. Haluan auttaa myös muita pääsemään samaan.
Treeniporukka Nerjassa
Paradoksaalista on, että Emma on aina pitänyt vedestä elementtinä mutta pelännyt olla veden alla.
– Olen aina pelännyt esimerkiksi isoissa akvaarioissa, joissa kuljetaan veden alla olevissa tunneleissa. Halusin päästä pelosta eroon. Kerran perhelomalla Thaimaassa ajattelin, että nyt on aika kokeilla laitesukellusta, mutta kun näin freediving-kyltin, päätin kokeilla sitä. En edes tiennyt, että sellainen laji on mahdollinen, mutta rakastuin siihen heti.
Myöhemmin Emma löysi Nerjasta treeniryhmän, jonka kanssa alkoi harjoitella vapaasukellusta. Ensin kerran kuukaudessa, sitten yhä useammin, ja lopulta laji vei hänet kokonaan.
El Playazo ranta Nerjassa on täydellinen paikka harjoitella. Kymmenen minuutin venematkan päässä rannasta veden syvyys on noin 200 metriä. Sukelluksessa käytetään apuna ja turvana syvyysköyttä, johon vapaasukeltaja on kytketty köyttä pitkin liukuvalla turvavaijerilla.
– Pystymme treenaamaan Nerjassa koko vuoden, mutta välillä köysi on virtausten vuoksi melkein 45 asteessa eikä pystysuoraan alaspäin. Talvella lämpötila veden pinnalla on noin 15 astetta, ja 10 metrin syvyydessä se voi olla 10 astetta. Kun olemme tottuneet treenaamaan tällaisissa olosuhteissa, hyvissä olosuhteissa sukeltaminen on meille helppoa. Talvella treenaamme myös uima-altaassa.
Maailmassa on vain kaksi ihmistä, jotka ovat onnistuneet sukeltamaan yli 130 metrin syvyyteen ilman lisähappea. Toinen heistä on italialainen Davide Carrera.
Davide on Emman mentori, treenikaveri ja elämänkumppani.
– Olen snorklannut ympäri maailmaa risteilijöillä ollessani, mutta vapaasukellusta olen treenannut vain Daviden kanssa. Hän auttaa minua sukelluksessa, ja minä autan häntä fysiikkatreeneissä. Välillä menemme kahdestaan keskelle merta, vähän erilaisille treffeille, Emma nauraa.
Meren halauksessa
Pinnan alla ihmisen kehossa ja mielessä tapahtuu paljon. Hengityksen pidättäminen aiheuttaa kehossa fysiologisia reaktioita. Se muun muassa lisää hiilidioksidin määrää veressä, mikä aktivoi ihmisen luonnollinen tarpeen hengittää. Se on kriittinen hetki, jolloin pään pitää olla kunnossa.
– Kun tekee mieli hengittää, se ei johdu hapen loppumisesta, vaan hiilidioksidin lisääntymisestä. Siitä täytyy vain päästä yli, ei saa hyperventiloida. Itse yritän olla mahdollisimman rento ja keskityn tasaamaan painetta korvissa.
Syvyyksiin mentäessä sydämen syke hidastuu ja raajojen verisuonet supistuvat. Paine myös pienentää keuhkojen tilavuutta.
– 50 metrin syvyydessä paine on kuusinkertainen. Jos keuhkojen tilavuus on 6 litraa, 50 metrin syvyydessä se on yksi litra. Minulle ei ole koskaan tullut kipua siitä, että keuhkot rutistuvat – minusta se tuntuu siltä kuin meri halaisi.
Juuri ennen pintaan tuloa keuhkojen ilmassa on todella vähän happea. Tajunnan menettämisen riski on silloin suuri.
– Pyörtyminen on kehon tapa sammuttaa kaikki toiminnot, joita ei juuri sillä hetkellä tarvita. Kerran tullessani pinnalle vartaloni alkoi täristä ja pyörryin sekunniksi. Usein se on ihmisille traumaattinen kokemus, mutta minulla se vei pelkoa pois, kun näin ettei se ollut vaarallista.
Merien tilanne huolettaa
Emma sanoo, että laji ei vaadi erityisiä fyysisiä ominaisuuksia, vaan jokainen voi oppia pidättämään hengitystä pitkään.
– Ei ole tyypillistä vapaasukeltajan vartalotyyppiä, on hoikkaa ja tukevaa, pitkää ja lyhyttä. Kyky rentoutua on tärkein ominaisuus, joka vapaasukeltajalla on oltava.
Laji vaikuttaa vaaralliselta, mutta Emma sanoo, että onnettomuuksia tapahtuu harvoin. Koskaan ei sukelleta yksin.
– Jos noudatat turvamääräyksiä ja sinulla on turvasukeltaja, vaaraa ei ole. Minua pelottaa silloin, kun menen syvemmälle kuin olen aikaisemmin ollut. Yleensä en pelkää, jos minulla on räpylät tai sukellan köyden avulla, mutta ilman räpylöitä sukeltaminen pelottaa. Ainoa mitä ajattelen, kun käännyn pohjasta palaamaan pinnalle, on että jatka uimista.
Emma on huolissaan merien kunnosta. Hän näkee maailmalla liikkuessaan konkreettisia muutoksia merien tilassa.
– On suuri pettymys palata paikkaan, jossa olen aikaisemmin sukeltanut, ja huomata, miten korallit ovat haalistuneet ja katoamassa. Roskaa on joka puolella, ja usein näkee myös kaloja kiinni muovissa. Voimme kaikki tehdä asioita merten hyväksi: käyttää vähemmän muovia ja valita aurinkovoiteita, jotka eivät pilaa koralleja ja tapa kaloja.
Vapaasukelluksen ansiosta Emma on löytänyt aivan uuden maailman, jossa hän pääsee lähemmäksi luontoa kuin koskaan aikaisemmin.
– Veden alla näkee paljon elämää ja kaunista luontoa. Vapaasukeltaja on hiljainen, joten kalat ja muut eläimet eivät pelkää, vaan tulevat lähelle. Maailman tähänastisessa historiassa elämää on 90-prosenttisesti eletty veden alla. Vain viimeiset reilut 400 miljoonaa vuotta olemme opetelleet elämään poissa vedestä ja pysymään hengissä, hengitettävästä hapesta huolimatta. Sukellus pinnan alle on kuin paluu kotiin, turvaan, rauhaan – tyyneyden tilaan.
