Täällä olen kotona
Kiinteistönvälittäjä ja yrittäjä Kirsi Oras on
asunut Espanjassa viisi vuotta. Koti on vuorilla Alhaurín el Grandessa, mutta elämä paljon suuremmalla säteellä Andalusian alueella.
”Valo, elämäntyyli, maut, hajut, tunnelma, ihmiset, elämänilo, vauhti, liikenne – tykkään kaikesta täällä. Moni sanoo, että aijai, kun on ne vaaleanpunaiset lasit. Joka maassa on totta kai ne omat ongelmansa, mutta on se aika kiva, kun menet töistä kotiin ja mietit, että menenkö tallille, otanko moottoripyörän vai makaanko kattoterassilla auringossa. Jos käyt syömässä, voit syödä superhyvää ruokaa järjettömän edullisesti tai mennä niin luksusmestaan kuin ikinä. Kaikki mahdollisuudet ovat lähellä.
Mitä vanhemmaksi tulin, sitä enemmän kärsin Suomessa pimeydestä. Kylmyys ei haitannut, mutta se pimeys. Jos ei ollut kerran kahdessa kuukaudessa lentoja johonkin valoon, olin kuin elukka häkissä. Matkustaminenkin on ihanaa, mutta ei se ole mitään elämää, jos missään ei tunnu kodilta. Täällä olen kotona.
Rakastan vuoria. Kotimme terassilta näkyy Guadalhorcen laaksoon ja sen takana Sierra de las Nievesin vuoret. Näen Pizarran, Coinin ja Áloran. Maisema muuttuu joka päivä ja joka tunti – se vaihtuu valon, vuodenajan ja lämpötilan mukaan.
Ruoka on tärkeä osa elämääni. Minulle on ihan ok ajaa sata kilsaa hyvään ravintolaan. Syön usein mereneläviä, ja niitä saa tuoreena lähes joka paikassa. Tykkään myös lihasta sen kaikissa muodoissa, ja täällä on ihan mielettömiä liharavintoloita. Hedelmät ja vihannekset ostan luomutorilta tai hedelmäkaupasta. Täällä olen oppinut syömään vihanneksia sesongin mukaan. En esimerkiksi syö tomaatteja talvella, kun ei ole niiden sesonki.
Parasta ruokareissuissa on kotiseutumatkailu. Rohkaisen asiakkaitanikin lähimatkailuun, elämme niin ainutkertaisessa paikassa. Monesti ihmisiä pelottaa autoilla täällä, mutta helpompihan täällä on ajaa kuin Suomessa, kun lähtökohta on, että kaikki joustavat. Liikennekulttuuri on hyvä barometri kansakunnan luonteesta: täällä ollaan tosi liberaaleja, joustavia ja huomioonottavia.
Mottoni on: mikään ei onnistu, mutta kaikki järjestyy. Sille on täällä käyttöä! Pitää oppia tietämään, mitä teet ja kenen kanssa. Täällä asuminen on varmaan pidentänyt elin-
ikääni aika paljon, koska en ole enää niin sekuntihermo kuin Suomessa. Olen oppinut hyväksymään, että asiat tapahtuvat ajallaan.”
Maalla saan luoda oman maailmani
Kiinteistönvälittäjä ja yrittäjä Markus Aho asuu vuoristossa vajaan 3 000 asukkaan pikkukylässä Riogordossa. Kotikulmien mantelipuut ja vuohilaumat ovat rauhoittavaa vastapainoa rannikon sykkeelle.
”Ennen Espanjaan muuttoani asuin pitkään Helsingissä, jossa minulla oli mainostoimisto. Kun muutin tänne kymmenen vuotta sitten, elämässäni alkoi uudenlainen vaihe, joka on täysi vastakohta elämälleni Suomessa.
En ollut aikaisemmin asunut omakotitalossa, mutta olen viihtynyt todella hyvin. Ehkä kaipasin jotain, mitä kaupunki ei pystynyt tarjoamaan. Työalueeni on koko Costa del Sol ja päivät kuluvat kaupunkien sykkeessä. Töiden jälkeen vetäydyn toiseen maailmaan, missä voin mennä kumisaappaissa kauppaan. Luonto on lähellä: aivan huikeat vuoret, oliivi- ja mantelitarhat ja vuohilaumoja. Maalla luon oman maailmani – juuri sellaisen kuin haluan.
Vuoristossa kesä on aika karu, on kuivaa ja keltaista. Keväällä on vihreää ja vehreää. Meillä on 42 mantelipuuta, jotka kukkivat hienosti keväisin, ja olemme istuttaneet myös appelsiini- ja sitruunapuita.
Vuoristossa asuessani olen alkanut pitämään enemmän huolta itsestäni. Siihen täällä on hyvät mahdollisuudet. Pyöräilen paljon – sähköavusteinen pyörä on mahtava, kun maastossa on korkeuseroja – ja meillä on pienessä kylässä aivan huipputason kuntosali ja iso jalkapallostadion. Myös Sierra Nevadan laskettelukeskus on lähellä.
Biletys jäi Helsinkiin, sitä en täällä kaipaa. Takana ovat myös pippuripihvit ja fast foodit, niiden tilalle on tullut Välimeren ruokavalio. Olen kasvissyöjä, mutta ideaalimaailmassa olisin täysin vegaani. Nautin Malagan tasokkaista kasvisravintoloista, ja Marbellassa on vegaanisia fine dining -paikkoja. Näiden hienojen mestojen ohella saan elämyksiä perinteisistä kansanravintoloista. Ne ovat elämän suola.
Lisäksi lähistöllä on luomumarketit ja -torit, mistä hankimme puhdasta ruokaa. Täällä tuotetaan myös erittäin korkeatasoista biosertifioitua oliiviöljyä. Juon päivittäin öljy-sitruunashotin Iittalan Ultima Thule -lasista. Tiettyä suomalaisuutta pitää olla, ja on turha pantata hienoja astioita vain juhlatilaisuuksiin. Jokaisesta päivästä pitää luoda se paras mahdollinen, sen olen oppinut täällä.”
Lisää Markuksen elämästä Espanjassa markusaho.com -blogissa.
Meri rauhoittaa
Freelancer Katri Nurminen tekee Aurinkorannikolla tv-ohjelmia. Hänen arkeaan sulostuttavat lämpö, meri ja elämän rentous – ajatus, että kaikki ei ole niin hirveän vakavaa.
”Muutin Aurinkorannikolle, kun aloimme tehdä Love Island -ohjelmaa. Halusin asua ulkomailla, ja koska osaan espanjaa, tämä oli luonteva valinta. Täällä kuvataan paljon suomalaisia tv-ohjelmia, joten töitä riittää.
Asuinpaikaksi valikoitui Fuengirola käytännön syistä: täällä on suomalainen koulu, jossa lukiota käyvä tyttäreni voi jatkaa opiskelua suomalaisen opetussuunnitelman mukaan omalla kielellään. Sielunmaisemani on kuitenkin Atlantin puolella, sinne aina välillä karkaan. Jokin siellä muistuttaa paikasta, jossa olen asunut aikaisemmin Costa Ricassa. Siellä on pientä hökkeliä korkeiden rakennusten sijaan, mielettömät auringonlaskut ja pitkät rannat. Minun pitää olla meren, ja ennen kaikkea valtameren, äärellä – siitä tulee rauha.
Lattarit ja hispanokulttuuri ovat aina kiinnostaneet minua. Kaikki lähti siitä, kun olin ystäväni kanssa Suomen purjelaivasäätiön järjestämällä Atlantin ylityspurjehduksella 18-vuotiaana. Purjehdimme Karibialle, ja jatkoimme omatoimisesti Jamaikalle ja Kuubaan. Myöhemmin matkustin Costa Ricaan, jonne jäin asumaan vuodeksi, ja tapasin siellä tyttäreni isän.
Minua viehättää täällä tietynlainen reippaus ihmisten olemuksessa, mutta samanaikaisesti rentous yhteiskunnassa ja työnteossa – ajatus, että kaikki ei ole niin hirveän vakavaa. Jollekin saattaa olla ongelma, jos vaikka julkinen liikenne ei kulje täysin aikataulussa. Minä en oikein edes huomaa sellaista. Olen myös sitä mieltä, että pitää opetella paikalliset tavat ja hyväksyä ne.
On ihanaa, miten täällä käytetään arjessa korusanoja. Kun menet verikokeeseen, hoitaja voi sanoa, että oi kuningattareni, olet niin reipas tänään. Vaikka sanoja ei olisi tarkoitettu kirjaimellisesti, niistä tulee hyvä fiilis. Suomeksi olisi outoa puhua noin, mutta täällä se kuuluu asiaan.
Lämmin ilmasto tuo arkeen luksusta. Kun työt sallivat eikä ole esimerkiksi kuvauksia aamutuimaan, herään kuudelta, käyn salilla ja ajelen sen jälkeen rantaan uimaan. Olen aika introvertti luonne ja rakastan olla yksin: fillaroida ja käydä vuorilla vaeltamassa. Tykkään myös vain lorvailla. Voin lompsia rannalla tuntikausia ja katsella merta. Ehkä siinäkin on yksi syy, miksi viihdyn täällä, sillä täällä lorvailu on ihan okei.”
Rakastan Espanjan estetiikkaa
Stylisti Annette Tammisen Espanja on almodóvarilainen ja värikylläinen.
”Haluan ympärilleni kauniita asioita, ja Espanjan värikäs ja paikoitellen karukin estetiikka puhuttelee mielenmaisemaani. Parikymppisenä matkustellessani koin, että Ranska ja Espanja kuvittivat sitä maailmaa, jonka olin ihailemani Pedro Almodóvarin leffoissa nähnyt. Niissä henkilöiden elämä ja ulkonäkö eivät ole minkään normien mukaisia. Se kiehtoo minua, sillä minulle on tärkeää, että elinympäristössäni on vahva diversiteetti. Arvostan originelliä kulmaa kaikessa, niin pukeutumisessa kuin paikoissa, joissa vietän aikaani.
Minusta Espanja on sopiva sekoitus perinteistä ja modernia tapaa katsoa asioita, hyväksyä ja olla samalla hyvinkin kaavoihin kangistunut ja konservatiivinen.
Uskon, että viihdyn Välimerellä myös siksi, että isäni on Nizzasta. Minua ei ole kasvatettu suomalaisen naisen muottiin, vaan enemmänkin välimerellisenä tyttönä. Temperamenttini on ehkä enemmän espanjalainen kuin suomalainen, ja koen hengenheimolaisuutta eteläeurooppalaiseen, välillä kipakkaankin tapaan ilmaista asioita – kaikella rakkaudella.
Olen ollut Madridissa au pairina, asunut Mallorcalla Palmassa ja pitänyt vuoden majataloa vuorilla Malagan lähellä. Koen, että Espanjassa on Suomea enemmän mahdollisuuksia luoda omannäköisensä elämä.
Koirani Hertta on löytökoira Alicantesta. Minulle ei tullut mieleenkään, että ottaisin muunlaisen kuin rescuekoiran. Myös Hertan ”veli” oli espanjalainen, kodinvaihtajakoira Torremolinoksesta.
Asun nyt Suomessa, mutta tulevaisuudessa siintää Espanja. Ennen suunnittelin sen tapahtuvan eläkeiässä, mutta miksei jo aiemminkin? Haaveissani on hääpukuliike, jonka yhteydessä olisi kukkakauppa ja cavaa tarjoileva baari.”
