– Villisiat tykkäävät olla tuossa. Ne kylpevät kuopassa silloin, kun siinä on vettä, Taina Liekari osoittaa polun varressa olevaa isoa kuoppaa.
Olemme patikoimassa El Chorrossa sijaitsevalla Pico del Conventolla. Alapuolella on yksi Espanjan tunnetuimmista kävelyreiteistä, Caminito del Rey ja käsittämättömän kauniit maisemat, ympärillä täydellinen hiljaisuus.
Taina tietää paljon vuorten luonnosta. Haistelemme vuoren rinteillä kasvavia rosmariineja ja ihmettelemme vastapäisen vuoren seinässä näkyviä Iberian keisarikotkien pesiä.
– Yleensä kotkia näkyy tässä tosi paljon, Taina sanoo ja tähyilee taivaalle.
Oppinsa hän on saanut vaeltamalla ja selvittämällä matkan varrelle osuneita asioita.
– Kiinnostus asioita kohtaan on hyvä opettaja. Aina kun tulee vastaan uusi kasvi tai eläin, avaan PlantNet-sovelluksen tai googlaan. Myös kokemus opettaa. Annan mielelläni neuvoja kysyttäessä, ettei kaikkien tarvitse tehdä samoja virheitä kuin itse olen tehnyt.
Taina käy Pico del Conventolla säännöllisesti. Ja monilla muillakin kohtuullisen matkan päässä Aurinkorannikolta sijaitsevilla vuorilla. Hän veti aikaisemmin maratonvaellusryhmää, jonka kanssa kävi pari kolme kertaa viikossa 15–60 kilometrin patikalla.
– Lähden vieläkin oppaaksi, jos joku kysyy, sillä parasta on, kun saan jakaa kokemuksen jonkun kanssa. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jaettu ilo on kaksinkertainen.
Elämän yksinkertaisuus
Monet tuntevat Tainan hänen viime keväisestä kävelystään Fuengirolasta Helsinkiin. Noin 5 000 kilometrin kävely sai paljon näkyvyyttä tiedotusvälineissä Suomessa. Matka kesti 166 päivää ja kilometrejä kertyi useina päivinä melkein maratonin verran, joskus ylikin. Rasituksen- ja kivunsietokyky täytyy olla epätavallinen, että pystyy moiseen urakkaan.
– Minulla oli sellainen hassu olo, kuin olisin ollut vyötäröstä poikki. Jalat kävelivät ja hoitivat homman, ja minä olin siinä vaan kyydissä ja katselin ympärilleni.
Elämä kävelyn jälkeen on osoittautunut erilaiseksi kuin ennen. Aika yksin tien päällä yksinkertaisti asioita ja muutti suhdetta materiaan – ja vahvisti vihreitä arvoja.
– Kun on yksin niin pitkään, ihmisen päässä ehtii tapahtua paljon asioita. Luulin, että en ajatellut mitään isoja ja syvällisiä, mutta kotona tajusin, että olin kuitenkin käynyt päässäni läpi eri asioita. Löysin elämän yksinkertaisuuden ja oivalsin kuinka paljon helpompaa on, kun ei ole kauheaa määrää tavaroita ympärillä. Luovuin esimerkiksi suurimmasta osasta vaatteitani. Koko omaisuuteni mahtuisi nyt neljään matkalaukkuun.
Tilaa fiilistelylle
Reitit Taina valitsee vaellusseuransa mukaan. Kaikenlaisille ja kaiken tasoisille vaeltajille löytyy sopiva reitti, hän sanoo.
– Ennen yksi tärkeimmistä valintakriteereistä reiteilläni oli maisemien ohella haastavuus. Reitillä piti voida ottaa mittaa itsestäni. Suomeen kävely muutti tämänkin. Nykyään pääasia kauniiden maisemien lisäksi on, että ehtii nauttimaan ympäröivästä luonnosta. Minun ei tarvitse enää todistella itselleni mihin pystyn, nyt on enemmän tilaa fiilistelylle.
Nyt suunnitteilla on yöpyminen teltassa 2 068 metriä korkealla Maroma-vuorella. Siihen pitää hakea viranomaisilta lupa.
– Täällä ei ole jokamiehen oikeutta niin kuin Suomessa. Periaatteessa myös marjastus ja sienestys on kielletty. Tosin kukaan ei sano mitään, jos pistelet karhunvatukoita tai villiparsaa suuhusi, mutta ämpäreiden kanssa kerääminen on toinen juttu.
Aina käveleminen ei ole toki ollut ruusuilla tanssimista. Suomeen kävellessä Tainan jalkoihin tuli isoja rakkoja ja jalkapohjan lihas kipeytyi. Kerran vuorella puri käärme nilkkaan. Mutta aina matka jatkuu.
– Suomeen kävellessä kävi mielessä, että jos jalkakipu pahenee enkä pysty astumaan, menen lääkäriin hankkimaan kipsin ja kainalosauvat ja könkkään eteenpäin. Mutta kertaakaan en ajatellut, että luovutan.
Neljä vuotta sitten Taina pyöräili Espanjan ympäri ja kirjoitti matkasta kirjan Pyörällä päästään. Se reissu kesti 49 päivää ja 4 000 kilometriä. Myös Suomeen kävelystä on tekeillä kirja. Mitä seuraavaksi?
– Olen aina sanonut, että jos tekee mieli tehdä jotain – vaikka se olisi patalapun virkkaaminen – se pitää tehdä. Kesäkuun alussa lähden kiertämään kaikki Espanjan Torot – ne mustat Osborne-härät, joita näkyy teiden varrella. Matkaa kertyy yli 6 000 kilometriä. Tämän reissun teen pyörällä, mutta toisaalta kävelykin olisi hauskaa. ■
TAINAN VINKIT VAELTAJALLE
- Valitse aina reitti, jossa osaat kulkea ilman karttaa tai ota paperikartta mukaan. Netti ei toimi kaikkialla.
- Karttasovellukset, kuten Komoot, toimivat myös offline, mutta katvealueilla niihin ei voi täysin luottaa.
- Kerro jollekin, missä olet.
- Laita päälle kirkkaat vaatteet: se helpottaa etsimistä eksymistapauksessa.
- Osta vaelluskengät aina numeroa tai puoltatoista isompana kuin normaali kokosi on. Alamäessä voivat varpaankynnet lähteä, jos on saman kokoiset kengät kuin tasamaalla. Jalat myös turpoavat pitkillä vaelluksilla.
- Muista aurinkosuoja ja kesäisin päähine suojaamaan auringonpistokselta.
- Pidä aina mukana jonkinlaiset ensiapuvälineet.
- Ota tarpeeksi juotavaa mukaan. Juo nestehukan välttämiseksi tasaista tahtia, vaikka ei olisikaan jano.
- Varaa mukaan evästä. Esimerkiksi pähkinöistä ja kuivatuista hedelmistä saa hyvin energiaa.
- Huomioi, että vuorilta alas laskeutuminen ei ole juurikaan nopeampaa kuin ylös nouseminen. Varaa tarpeeksi aikaa ennen pimeän tuloa.
- Jos eksyt, soita hätänumeroon 112.
TAINAN TOP 3 OMATOIMIVAELLUKSET
Caminito del Rey
Torcal de Antequera
Rio Chillar
OPPAAN KANSSA
La Maroma
Pico Torrecilla
Pico Convento (circular)
Mobiilisovellukset Komoot.com ja Wikiloc.com ovat hyviä apuja reittien suunnitteluun.
Lue lisää Tainan kävelyistä Facebookin Taina vaeltaa -ryhmässä.
