Ernest Hemingway ja Orson Welles tuskin olivat väärässä: Rondan vuoristokylä Marbellan pohjoispuolella on totisesti näkemisen arvoinen. Pittoreskin keskustan halkaisee hiuksianostattavan jyrkkäreunainen rotko, joka syystäkin on muodostunut yhdeksi Espanjan etelärannikon must-nähtävyyksistä.
Julkkisvieraat Hemigway ja Welles tuskin hekään sylkivät lasiin, mutta alueesta on hiljattain tullut ajankohtaisempi myös viinistä kiinnostuneelle turistille.
Historiallinen Ronda on näkemisen arvoinen vaikkei viinistä perustaisikaan. Keskustan halkaisee päätähuimaavan syvä joenuoma. Railon yli voi kävellä pitkin ”uutta” siltaa eli Puente Nuevoa.
– Jo roomalaiset tekivät täällä viiniä. Ehkä jopa foinikialaiset, sanoo Bibi García, Los Aguilares -nimisen tuottajan viinintekijä.
Bibin tekemä pinot noir valittiin muutama vuosi takaperin Espanjan parhaaksi lajikkeen maailmanmestaruuskisoissa Sveitsissä. Tulos on monestakin syystä yllätys: harva ylipäänsäkään yhdistää Espanjan pinot noiriin, ja vielä harvempi odottaa törmäävänsä hienostuneeseen yksilöön näin etelässä. Eikä tienoo ole muutoinkaan kuuluisa viineistään, saati kunnianhimoisista, käsityövetoisista terroir-viineistä.
Mutta juuri sellaisia Bibi tekee.
Bibi Garcían tekemä pinot noir
valittiin muutama vuosi sitten
Espanjan parhaaksi.
Tuorein vuosikerta mestaripinot’ta osoittautuu varsin tasokkaaksi. Runsaan kolmenkympin hintaisena viini on espanjalaisittain kallis, mutta laatu on yhtä korkealla. Korkealla on myös kasvupaikka: tilan kolme pinot-hehtaaria ovat lähes kilometrin korkeudessa. Silti Andalusian avokätinen aurinko antaa viinille uudesta maailmasta muistuttavaa yltäkylläisyyttä.
Los Aguilaresin perinteinen maatila on vain noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä Rondan keskustasta. Alueella on nyt kolmisenkymmentä tuottajaa, joista Los Aguilares on isoimpia. Viinikellarin ovenpieltä koristaa sitaatti Rainer Maria Rilkeltä, joka yli sata vuotta sitten löysi Rondan viineistä inspiraatiota hyytyneelle runoilijan uralleen.
Erityisen hyvin tienoolla tuntuu viihtyvän petit verdot -rypäle, joka on ainoa lajike tilan Tadeo-viinissä ja pääosassa herkullisessa Pago El Espinossa. Valikoiman täydentävät tuoreet tempranillovetoiset Tinto ja raikas Rosado.
Tilan terroir on tutkittu vaivaa ja rahaa säästelemättä: koko Euroopan tunnustetuin asiantuntijapari Claude ja Lydia Bourguignon on ollut auttamassa määrittelemään optimaaliset kasvupaikat. Huolellisuus näkyy mineraalisina ja kompleksisina viineinä. Aromien raikkautta pyritään säilyttämään jäähdyttämällä rypäleet heti poiminnan jälkeen, mikä vähentää myös sulfiitin käytön tarvetta.
– Tilan omistaja on ehtinyt sen verran korkeaan ikään, ettei hänellä ole aikaa odotella viinien kypsymistä vuosikausia. Laadun pitää olla heti kohdillaan, Bibi kertoo.
Los Aguilares -tilan herkullinen Pago El Espino on hyvä esimerkki tilan terroir-vetoisesta ajattelusta: yllättävästä rypäleen ja kasvupaikan yhdistelmästä tuleekin raikas ja gastronominen viini, joka jää mieleen.
Valopilkku Espanjan viinikartalla
”Riojaa vai Dueroa?” Näin kuuluu useimmiten kysymys, kun tilaa espanjalaisravintolassa lasillisen punaviiniä. Nuo kaksi keskeistä viinialuetta hallitsevat näkymiä myös kauppojen hyllyillä. Vaihtelun puute on tavallaan yllättävää, sillä Espanja on massiivinen viinintuottaja, viinille omistettuja hehtaareja on enemmän kuin missään muussa maassa.
Erityisesti Riojasta on tullut ’ikoninen’ espanjalaisviini, joka edustaa koko maan osaamista. Kumpikin alue toki tuottaakin hienoja viinejä, usein erinomaisella hinta-laatusuhteella, mutta vaikka Dueron viinejä pidetään vähän kevyempinä kuin Riojan, kumpikin tyyli on verrattain raskas: tempranillo-rypäle tuottaa miehekkäät tanniinit ja kypsytykseen käytetään runsaasti tammea. Tuhti tyyli sopii loistavasti vaikkapa grillatun lihan seuraksi, mitä myöskin usein löytyy ravintoloiden listoilta, mutta yhdistelmä antaa epäreilun yksinkertaisen kuvan sekä espanjalaisesta ruokakulttuurista että viiniteollisuudesta. Ruokalistoilta löytyykin usein tukku kiintoisia vaihtoehtoja, mutta viinilistoilta ei niinkään – usein jää kaipaamaan vähän kevyempiä ja aromeiltaan ilmeikkäämpiä ruokaviinejä.
Juuri sellaista vaihtelua löytyy Rondasta. Tämäkin on omanlaisensa yllätys kun ottaa huomioon eteläisen sijainnin. Yleensä mitä lämpimämmät kasvuolot ovat, sen tuhdimpaa viiniä syntyy, ja kevyempiä tyylejä on totuttu odottamaan Katalonian ja Galician tapaisilta pohjoisilta alueilta. Onnistumisiin tarvitaankin Los Aguilaresin kaltaisia tuottajia, jotka satsaavat oikeiden kasvupaikkojen löytämiseen, huolelliseen viljelyyn ja tarkkaan kellarityöskentelyyn. ■
Mistä ostaa?
Rondan viinejä lienee turha odotella Alkon valikoimaan. Apu on kuitenkin lähellä niille onnekkaille, jotka lomailevat tai asuvat Costa del Solilla suomalaisten suosimien Los Pacosin tai Fuengirolan tuntumassa. Nimittäin Mijaksen tien varressa sijaitsee Birdie-niminen viinikauppa, jonka valikoimassa on useita Rondan tuottajia, Los Aguilaresin lisäksi muun muassa mainio Morosanto. Tanskalais-espanjalaisen pariskunnan pitämä myymälä on muutoinkin aarreaitta paikallismarkettien valikoimaan kyllästyneelle: viinejä löytyy joka puolelta Espanjaa kaikissa hintaluokissa.
